Ajattelinpa taas vaihteeksi kirjautua tännekkin. Tällä kertaa ajattelin myös jakaa ajatuksiani elämän tarkoituksesta kanssanne. Ihmiset elävät saavuttaakseen asioita elämässään (esim.rahaa,ystäviä,perhe).
Mutta minusta elämän tarkoitus ei ole kovin mukava. Minusta elämän tarkoitus on kuolla ja menettää kaikki jonka on saavuttanut elämänsä aikana. Ihmiset jotka ovat saavuttaneet hienoja asioita eivät haluaisi kuolla mutta kuoleminen on vain ajan kysymys. Usein siihen ei itse voi vaikuttaa. Mutta ihmiset jotka ajattelevat että eivät ole saavuttaneet mitään hienoa tai eivät kykene saavuttamaan mitään usein masentuvat ja niittaavat itsensä. Kukaan ei luultavasti ota juttujani vakavasti koska olenhan vielä nuori. Mitä minäkin muka tiedän. Nyyh.

vittu! Siinä se lyhyesti ja ytimekkäästi.

Tupakalla ollessani kuulin pihalla leikkivien lasten sananvaihdon. "Ei se oo vihollinen. Se on terrorismin kohde ja tää on meiän maja"...Sinänsä ihan hyvä asia etteivät noin 5-vuotiaat lapset tajua vielä näiden asioiden vakavuutta. Kannattaisiko heillekkin kertoa ettei terrorismi ole leikkiä. Vai johtuuko tämä uutisten välinpitämättömästä tavasta tuoda nämä asiat aivan kylmästi esiin? Eiväthän vanhemmat selvitä lapsilleen mitä terrorismi todella on. Ja lapset ajattelevat että se ei ole mitään vakavaa ja että siitä saa hyvän leikin. Eihän asia minulle kuulu. Mutta kun jää silti vaivaamaan päätä. Helvetti!

Poistin kaikki kirjoitukset jotka eivät ole tältä vuodelta. Eli odottakaapa vain taas seuraavia vuodatuksia. Ihan kuin joku lukisikin minun blogiani

Seuraan telvisiosta ja lehdistä ihmiskunnan hidasta ja ehkä myös enemmän tai vähemmän huomaamatonta itsetuhoa, johon mekin aktiivisesti osallistumme vanhempiemme esimerkkiä seuraten. Mielenkiintoista. Pitäisikö huolestua?